Sosiaalinen oikeudenmukaisuus
Koulutus globalisoituu sekä maailman hyvä- että huono-osaisilla alueilla. Tämän vuoksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsite on keskeinen nykypäivän kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Kun ajatellaan kokemuksia vasta maahan tulleiden oppilaiden kanssa, ei voida olla ajattelematta tätä käsitettä.
Bialystokille (2014) sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsite on, usein, “nykypäivän kasvatustyön omenapiirakka” mutta myös jossain määrin “hyvän mielen lausahdus”. Koulutuksessa ympäri maailman vaikuttaa olevan ristiriitoja nykyisten uusliberalististen käytäntöjen (markkinoituminen, taloudellistuminen, ranking-kulttuuri) sekä kaikkialta kaikuvien sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaateiden välillä. Marxistisessa kritiikissään niitä väitteitä kohtaan, joiden mukaan postmodernismi ja jälkistrukturalismi on valjastettu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden voimiksi, Cole (2003) esittää, että nykyisessä koulutuksessa vallitsevat vahvat kapitalistiset voimat tekevät sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta mahdotonta.
Sen sijaan, että tarjoaisi staattisen määritelmän käsitteestä, joka olisi väistämättä puolueellinen, rajattu/rajaava ja vahvasti omiin (geopoliittisiin) ideologioihimme liittyvä, meidän on pidettävä mielessä, että käsitteellisesti, poliittisesti, filosofisesti tai suhteessa käytäntöihin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden määrittely on haastava tehtävä, joka ansaitsee kriittisen ja refleksiivisen huomiomme. Yleisesti ottaen, on olemassa epäilyksettä hyväksyttyjä määritelmiä, jotka kumpuavat esimerkiksi Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeiden ajoilta. Nämä kytkeytyvät juuri tähän kyseiseen historialliseen kontekstiin, ja sen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitteeseen liitetyt ajatukset tai sanat eivät välttämättä ole relevantteja toisissa konteksteissa. Esimerkiksi kuuluisa amerikkalainen tutkija, joka on erikoistunut monikulttuuriseen koulutukseen, Ch. Sleeter, esitti vuonna 2014, että “Suurin osa ihmisistä on yhtä mieltä [sosiaalisen oikeudenmukaisuuden] laajoista periaatteista, kuten näistä: 1) oikeudenmukaisuus, reiluuden periaate… 2) aktivismi, toimijuuden periaate… [ja] 3) sosiaalinen lukutaito, merkityksellisyyden periaate.” Kun Sleeter puhuu suurimmasta osasta ihmisiä, keihin hän viittaa? Ihmiset Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja/tai Aasiassa? Vaikka voisimme väittää, että oikeudenmukaisuus on jotain merkityksellistä kaikille ihmisille, onko todella oikein sanoa, että sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on “laajoja periaatteita”, jotka ovat kaikkien hyväksymiä? Toiset tutkijat ovat osoittaneet, että koulutuksen tutkijat analysoivat koulutuspolitiikkaa erilaisten linssien kautta, näin heijastaen erilaisia käsityksiä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.
Seuraavat periaatteet voivat auttaa meitä ajattelemaan käsitettä kriittisemmin ja refleksiivisemmin: ensinnäkin sosiaalinen oikeudenmukaisuus esiintyy käsitteenä monissa erilaisissa akateemisissa oppiaineissa, kuten poliittisessa filosofiassa, maantieteessä, historiassa, sosiaalityössä ja psykologiassa (e.g. Shriberg, Song, Miranda & Radliff, 2013). Tämä tekee siitä vahvasti poikkitieteellisen käsitteen, jolla jo on pitkä historia. Meidän tulee olla läpinäkyviä ja tietoisia näistä elementeistä.
Toiseksi, Senin (2012) mukaan, erilaisissa konteksteissa ja ryhmissä voi olla erilainen käsitys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Sellaisenaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sekä kulttuurienvälinen että kulttuuriensisäinen asia. Jopa tietyn kontekstin tai ryhmän sisällä (esim. vanhemmat vs. opettajat, vähemmistö- vs. enemmistöopiskelijat), sen merkitykset ja ne tavat, miten se koetaan voivat olla vertailukelvottomia, epäjohdonmukaisia, hiljaista tietoa, ja jopa alitutkittuja. Bogotchille (2013: 57) “jokainen yli 190:stä valtioista on haastettu asettamaan uudelleen keskiöön se, miten ne määrittelevät koulutuksellisen laadun vastaamaan valtionsa kansalaisten tarpeita, ei ainoastaan perustuslainmukaisesti. Tämän seurauksena sosiaalinen oikeudenmukaisuus itsessään tehdään paikallisesti tärkeäksi eri maantieteellisillä alueilla ympäri maailman”. Politiikka, sosioekonomia, muiden muassa, vaikuttavat myös tämän käsitteen epävakauteen. Jotta siitä voidaan tehdä arvokas lisä koulutuksen tutkimukseen,täytyy käydä eksplisiittisiä keskusteluita siitä, mitä se tarkoittaa tai mitä sen pitäisi tarkoittaa. On myös tarve dokumentoida paremmin sitä, miten sosiaalista oikeudenmukaisuutta toteutetaan koulun käytännöissä.
Kolmanneksi, sen lisäksi, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsite on monimerkityksinen (Rizvi, 1998: 47), se voi kulkea käsi kädessä monen muun (monimerkityksisen) käsitteen, kuten inkluusio/ekskluusio, yhdenvertaisuus/tasa-arvo, jne. kanssa. Koulutustutkimuksessa ympäri maailman – vaikka jollain voi olla illuusio, että tämä käsite on universaali sen suhteen, mihin se viittaa ja suhteessa käytäntöön – paikallisia konnotaatioita omaavien sanojen käyttö sen kuvailuun epä/suorasti ja eksplisiittisesti/implisiittisesti voi tehdä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rakentamisesta ja neuvottelusta yli rajojen sitäkin vaikeampaa. Tämä “suosittu” käsite on monitahoinen ja aina ideologisesti merkitty – ja siten mahdoton yleistää. Amerikkalaiskeskeisten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden diskurssien hallitsevuus koulutuksessa voi vaikuttaa negatiivisesti siihen, kuinka sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta keskustellaan toisissa konteksteissa. Näiden kysymysten käsittelyyn onkin näin ollen tarve ottaa mukaan ajatuksia “länsimaistumisen” ulkopuolelta. Olen myös yhtä mieltä Hackmanin (2006) kanssa siitä, että sosiaalista oikeudenmukaisuutta tulee problematisoida tietyn (makro- ja mikro-) kontekstin sisällä, ja tiettyjen yksilöiden osalta. En usko, että staattisen, jokaiseen koulutuksen kontekstiin yleistetyn määritelmän tekeminen olisi tehokas tapa lähestyä sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tämä voisi auttaa meitä välttämään tiettyjen ideologioiden tuputtamista muille, muiden arvostelemista omilla kriteereillämme, ja/tai antamasta sellaisen kuvan, että yksi konteksti on toista parempi.
Koulutuksellista johtajuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta käsittelevässä artikkelissaan Bogotch (2013) ehdottaa, että on omaksuttavissa vähintään kaksi asennetta sen määrittelyyn, mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus on koulutuksessa. 1. Aloitamme määritelmästä ja vahvistamme sen, jos kerätty aineisto vastaa määritelmän näkökantoja: “tutkija vetää johtopäätöksen, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus löydettiin (harvoin ei) tämän kyseisen empiirisen tutkimuksen kautta” (mt.: 56). 2. Aloitamme laajemmasta lähestymistavasta väittäen, että sanat ovat monimerkityksisiä, ja että konteksti ja siihen osallistuvat (uudelleen)neuvottelevat ne tutkimusprosessin aikana. Hän kehottaa kysymään seuraavat kysymykset: (…) ovatko yksilöt, ryhmät, tai edes kansakunnat kykeneväisiä luomaan sosiaalisesti oikeudenmukaiset olosuhteet toisille? Miten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitykset vaihtelevat kulttuurien välillä? (mt.). Hän päättää väittämällä, mielestämme paikkansa pitävästi, että “Tästä syystä meidän tulisi olla varuillamme, kun luemme tai kuulemme yksioikoisen määritelmän sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tiukan semanttisessa mielessä” (mt.).
Lopulta on tärkeä pitää mielessä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus koskee oikeita ihmisiä. Ja ainoa tapa, jolla voimme auttaa heitä tai voimaannuttaa heitä auttamaan itseään on tekemällä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta merkityksellistä ja ymmärrettävää meidän ja toisten välillä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus saattaa olla mantrana toistettava “hyvän mielen lausahdus” (Bialystok, 2014), mutta kuitenkin meidän tulee “parantaa” se huolistaan saadaksemme sen toimimaan.
Kuinka usein kuulet sanan sosiaalinen oikeudenmukaisuus lausuttavan koulutuksessa? Entä sen kumppanit, kuten yhdenvertaisuus, tasa-arvo, jne.? Miten sinä ymmärrät ne? Oletko sitä mieltä, että ne tarkoittavat samaa kaikille? Oletko sitä mieltä, että sinun koulusi ja kuntasi tekee tarpeeksi jonkin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden muodon edistämiseksi suhteessa hiljattain maahan tulleisiin oppilaisiin? Toimiiko se? Muuttaisitko mitään siinä tavassa, miten he tekevät sitä? Lopulta, tuntuuko sinusta, että edistät sosiaalista oikeudenmukaisuutta oppilaittesi kohdalla jokapäiväisessä opetustyössäsi? Jos kyllä, miten?
