Neuvoja
Hiljattain maahan tulleiden kanssa työskentelyn 10 käskyä
Käsky nro 1: Lakkaa ajattelemasta vasta maahan saapuneita oppilaita vain kulttuurierojen kautta!
“Toisia kohdatessa ja vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, kysy ensin: mitä yhteistä minulla on näiden toisten ihmisten kanssa?” (Moghaddam, 2012, ch. 9). Laittakaamme loppu eroavaisuuksiin keskittyville, differentialistisille ennakkoasenteille, yleiselle vastasaapuneita koskevalle näkemykselle koulutuksessa, joka keskittyy poissulkevasti eroihin, erityisesti suhteessa loppuunkuluneeseen ja yleistävään käsitykseen kulttuurista (Abdallah-Pretceille, 1986). Yksi sellainen ennakkoasenne on tyypillinen kahtiajako yksilökeskeisten ja kollektiivisten kulttuurien välillä, mitä usein käytetään selittämään kohtaamisia lännestä ja idästä tai pohjoisesta ja etelästä tulevien ihmisten välillä. Holliday (2010) on analysoinut vaikuttavasti etnosentristä ja moralistista tuomitsevuutta, jota tällainen differentialismi eli eroavaisuuksien korostaminen ja luonnollistaminen voi laukaista. Riskinä on, että näiden elementtien käyttämisen jatkaminen tällaisella löyhällä ja kontekstualisoimattomalla tavalla, voi johtaa “helposti ja toisinaan viattomasti vierasmaalaisen Toisen redusoimiseen kulttuurisesti puutteelliseksi” (Holliday, 2010: ix). Olemme kaikki yhtäaikaisesti sekä erilaisia että samanlaisia!
Käsky nro 2: Jaamme vastuun siitä, mitä tapahtuu “meidän” ja “heidän” välillä!
Minuutta ja toiseutta koskevat diskurssit – identiteetti-konstruktiot – rakentuvat aina ihmisten välillä. Identiteetti luodaan ja on olemassa, koska sitä voidaan verrata tai asettaa vastakkain toisen identiteetin kanssa (Bauman, 2004). Se, kuka olet luokkahuoneessa, riippuu siitä, keitä juuri tässä luokkahuoneessa on. Sama koskee oppilaita suhteessa sinuun. Tästä syystä kulttuurienvälisyyttä kokiessamme stereotyyppimme, representaatiomme ja ideologiamme leimaavat ja vaikuttavat kohtaamisiin ja näin ollen identiteetteihin (Holliday, 2010: 2; Dervin, 2012). Oma identiteettini perustuu muiden läsnäoloon ja toisinpäin. Tästä syystä kaikki kulttuurien välisissä kohtaamisissa osallisina olevat on sisällytettävä selittämään ja ymmärtämään niitä vain yhden osallisen sijaan. Tapa, jolla kulttuurienvälisyys tapahtuu luokkahuoneessa, riippuu ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta yksittäisten ihmisten läsnäolon sijaan.
Käsky nro 3: Hyväksy epäonnistuminen ja opi siitä!
Idea siitä, että kaikkea “kulttuurienvälisyyttä” koskevaa ei voida selittää ja näin ollen sitä tutkiessa on usein mahdotonta nyhtää tuloksia, ei ole vielä saavuttanut paljon jalansijaa kasvatustieteessä. Silti monet ilmiöt, joita tutkitaan tai joista opetetaan, ovat peräisin leikkimielisyyden, mielikuvituksen ja haaveiden maailmasta, eivätkä näin ollen voi aina olla rationalisoitavissa (Maffesoli, 1985). On hyväksyttävä, että kaikki ei ole ymmärrettävissä ja että toisinaan meidän tulisi vain päästää irti ja palata asiaan vain, jos ja kun tarve vaatii!
Käsky nro 4: Hyväksy huiput ja notkahdukset!
Useat teokset keskittyvät rakenteisiin ja sen kuvaamiseen, kuinka tietty ryhmä ihmisiä (yleensä kansallisuuden tai etnisyyden määrittämänä) kommunikoi toisen ryhmän kanssa (Piller, 2011) – johtaen rinnastukseen, jonka mukaan “mitä enemmän heidän tavoistaan, ajatuksistaan, jne., tiedetään, sitä enemmän heitä pystytään ‘kontrolloimaan’ ja näin olemaan vuorovaikutuksessa oikealla ja ongelmattomalla tavalla”. Monet tutkijat argumentoivat, että tämä ei kuvasta ihmisten moniulotteisuutta (Pieterse, 2004; Wikan, 2002) ja kehottavat tutkijoita ja ammatinharjoittajia sen sijaan tutkimaan poikkeuksia, epävarmuuksia ja prosesseja, jotka ovat “luonnollisia” sosiaalisen kanssakäymisen osia (cf. Baumann, 1988; Bensa, 2010). Opettajien on tärkeää välttää vastikään saapuneiden sijoittamista “mukaviin” kulttuurisiin ja kielellisiin laatikoihin ja tarkastella heidän persoonallisuuttaan, joka ei voi olla kuin epävakaa ja prosessuaalinen. On olennaista hyväksyä, että vastasaapuneiden kanssa työskentely johtaa huippuihin ja notkahduksiin!
Käsky nro 5: Myös hiljattain maahan tulleet ovat monitahoisia!
Intersektionaalisuuden idea, “moninkertaisten identiteettien vuorovaikutus ja ulossulkevat ja alistavat kokemukset” (Davis, 2008: 67), on opetuksen kannalta ajatuksia herättävä. Se on jo pitkälti yleisesti käytössä kulttuurienvälisen kasvatuksen kentällä, johon on vaikuttanut suuresti kriittinen monikulttuurisuuskasvatus (Banks and McGee Banks, 2009; Sleeter, 1996). Monet akateemikot esittävät, että vuorovaikutusta ei ohjaa ainoastaan “kulttuuri”, vaan useiden identiteettien, kuten sukupuolen, iän, ammatin, luokan, jne., yhteisvaikutus. Kaikki nämä risteävät kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa ja täytyy näin ollen ottaa huomioon (Sleeter, mt.). Kulttuurienvälisyys tai interkulttuurisuus ei ole synonyymi eri kulttuureille, vaan vuorovaikutukselle monimutkaisten ihmisten välillä… ja myös hiljattain saapuneet ovat monitahoisia!
Käsky nro 6: Edistä sosiaalista oikeudenmukaisuutta!
Haluaisin myös esittää idean oikeudenmukaisuudesta: “sitoumus kamppailla eriarvoisuutta, rasismia ja seksismiä, ja kaikkia muita ennakkoluulojen muotoja, sortoa ja syrjintää vastaan, kehittämällä ymmärrystä, asenteita ja sosiaalisen toiminnan taitoja” (Räsänen, 2009: 37). Kirjallisuudesta löytyy joitakin esimerkkejä: Esimerkiksi Holliday (2010: 48) ehdottaa kriittisessä kosmopoliittisessa paradigmassaan institutionaalista ja kulttuurista rasismia ja valtarakenteita koskevan tietoisuuden lisäämistä. Opettajana, joka työskentelee potentiaalisesti haavoittuvaisten lasten kanssa (vastasaapuneiden), olen vastuussa heidän hyvinvointinsa, inkluusionsa ja yhdenvertaisen kohtelunsa tukemisesta.
Käsky nro 7: Reflektoi systemaattisesti ja kriittisesti!
Kun ollaan tekemisissä kulttuurienvälisen kasvatuksen kanssa, annetaan omien tunteiden, kokemusten ja historian tulla mukaan työhön ja tukea sitä. Reflektoiminen voi lisätä ymmärrystä ja tulkintaa, sillä sekin toimii yhtenä lisätietolähteenä.
Käsky nro 8: Ole nöyrä hiljattain saapuneiden edessä!
Hiljattain saapuneiden ja koulutuksen kytköksessä vallan käsitteen tulisi olla keskiössä. Tahtoi sitä tai ei, jokainen kulttuurienvälinen kohtaaminen riippuu valtasuhteista, jotka liittyvät kielenkäyttöön, ihonväriin, kansallisuuteen, mutta myös sukupuoleen, sosiaaliseen statukseen jne. Tyypillistä kulttuurienväliselle kohtaamiselle on suhteet, jotka perustuvat vieraanvaraisuuden ideaan. Jacques Derrida (2000) on esittänyt “vieraanvaraisuuden” (hospitality) käsitteen kautta, että vieraanvaraisuus voi helposti kääntyä vihamielisyydeksi. Isännän ja vieraan välillä on itseasiassa luontainen vallan epäsuhta – jälkimmäisen ollen edeltävän panttivanki. Opettajien on oltava tietoisia valtaeroista meidän ja vastikään maahan tulleiden oppilaiden välillä ja yritettävä kaventaa niitä niin paljon kuin mahdollista. On ilmaistava nöyryyttä vastasaapuneiden kanssa työskennellessä!
Käsky nro 9: Käytä kieltä tehokkaasti!
Kulttuurienvälisyys ja/tai sen kanssa työskentely vaatii kielen- tai eri kielten käyttöä, sekä sanatonta kommunikaatiota (imitoimisen, hiljaisuuden, elehtimisen jne.). On ongelmallista sivuuttaa näiden seikkojen tärkeys kasvatuksen kentällä. Esimerkiksi käännettäessä haastatteluita tai otteita kirjasta, on tärkeää selittää tiettyjä fraaseja, sanoja ja pronomineja koskevat valinnat. Sanojen käyttö ei ole koskaan harmitonta. Täytyy myös pitää mielessä, että kielenkäyttö on hyvin poliittista ja yleensä kieli kääntää valtaerot ja symbolisen väkivallan. Opettajat ovat ammattimaisia puhujia, joiden tulisi oppia käyttämään kieltä sellaisella tavalla, että se johtaa esim. inkluusioon.
Käsky nro 10: Mene vaikutelmien pintaa syvemmälle
Tämä on luultavasti työkalun tärkein viesti. Meihin kaikkiin vaikuttavat tietyt näkemykset kulttuurienvälisyydestä, mitä se pitää sisällään, miten sen pitäisi tapahtua ja mistä syistä jne. Se, mitä näemme tai meille esitellään kulttuurienvälisyytenä, jättää usein piiloon elementtejä jotka vaativat dekonstruoimista, kritiikkiä, ja jos mahdollista, uudelleenrakentamista merkityksellisen vuorovaikutuksen luomiseksi. Kun kuulee sanoja, kuten kulttuuri, yhteisö, arvo tai maan nimi, on pohdittava niiden käyttöä ja sitä, mitä nämä sanat tekevät keskustelukumppanille ja itselle. Sen jälkeen pyritään menemään sanotun ja vaikutelmien pinnan alle. Opettajana on oltava eräänlainen etsivä, joka tutkii sitä, mitä ihmiset sanovat, miten, ja miksi, hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden ja reiluuden varmistamiseksi.
