Eri kirjainmerkit vs. lukutaidottomuus
Jian
Jian on 10 vuotta vanha. Hän ja hänen vanhempansa muuttivat Alankomaihin Kiinasta seitsemän kuukautta sitten ja hän on käynyt koulua Alankomaissa viisi kuukautta. Jian osaa matematiikkaa kuudennen luokan tasoisesti. Lisäksi hän on saanut hyviä tuloksia puhutun hollannin opintolinjalla ja osallistuu joskus yleisopetuksen kuudennen luokan matematiikan tunneille. Silti hänen opettajansa mielestä hänen ei pitäisi vielä mennä yleisopetukseen. Hänen kirjoitus- ja lukutaitonsa ovat merkittävästi hänen matemaattisia taitojaan jäljessä. Lisäksi Jian ei uskalla sanoa paljoa luokassa eikä useinkaan puhu luokkatovereilleen.
Opettaja huomasi nopeasti sen, että Jian on hyvä matematiikassa. Hänen oppituntinsa yleisopetuksessa eivät pelkästään auta häntä kehittämään matemaattisia taitojaan vaan myös altistavat hänet suurelle määrälle olennaista kielisyötettä ja sosiaalisia mahdollisuuksia (Harklau, 1994)i.
Jian ei tietenkään ole ensimmäinen oppilas, jolla on ollut vaikeuksia kohdekielellä lukemisen ja kirjoittamisen kanssa maahan muuttamisen jälkeen. Äänteen edustus kirjainten kautta tapahtuu toisissa kielissä (kuten espanjassa tai italiassa) suoraviivaisemmin kuin toisissa (kuten englannissa). Lisäksi vanhemmilla oppilailla on jo omasta kielestään äänne-kirjainyhteys, joka voi olla erilainen kuin koulukielessä. Tämän vuoksi oikeinkirjoitus/lukeminen ei ole suoraviivaista (ainakaan heti). Joillekin oppilaille, kuten Jianille, asiat ovat erityisen monimutkaisia, koska heidän kieltään ilmaistaan merkeillä, jotka ovat erilaisia kuin koulukielessä käytetyt. Esimerkiksi hollannin kielessä käytetään latinalaisia merkkejä, kun taas slaavilaisissa kielissä, kreikassa ja arabiassa käytetään ei merkkejä, ja kiinalaiset kirjoitusmerkit eivät edusta äänteitä, vaan sanan merkitystä.
Huomioi, että on tärkeää tunnistaa ero oppilaan, joka ei osaa latinalaisia merkkejä tai käytä niitä omassa kielessään, ja lukutaidottoman oppilaan, joka ei ole saanut koulutusta kotimaassaan, välillä: jälkimmäiseen ryhmään kuuluvalle oppilaalle siirtymä ei ole vaikea ainoastaan akateemisiin taitoihin liittyen, vaan myös siksi, että koulusäännöt eivät ole heille entuudestaan tuttuja, ja mahdollisten eroavien normien ja arvojen takia. Nämä tekijät, yhdistettynä oppilaan ja opettajan välisen positiivisen vuorovaikutuksen puutteeseen, voivat johtaa välinpitämättömyyteen lukemista kohtaan, motivaation puutteeseen sekä käytösongelmiin (Birman & Tran, 2015i; Suarez ym., 2008). Siksi näitä kahta oppilastyyppiä ei voi käsitellä yhtenä ryhmänä: on todennäköistä, että heidän kasvaessaan läpikäymissään kehitys- ja sosialisaatioprosesseissa on suuria eroja. Varmista, että pidät tämän mielessä silloin, kun koostat oppilastietoja, sekä siirtymän aikana. (Ks. Yleistä tietoa kirjoitusjärjestelmistä .)
Eri kirjoitusjärjestelmät vs. lukutaidottomuus
Kuinka usein kohtaat oppilaan, joka osaa lukea ja kirjoittaa vain eri merkkejä käyttäen? Mitä teet, kun näin tapahtuu: mitä menetelmiä koulusi käyttää? Onko lukutaidottomille oppilaille käytössä erilaisia menetelmiä/lähestymistapoja, kuin oppilaille, jotka on opetettu kirjoittamaan ja lukemaan eri tavalla?
Perheen resurssit
“On yksi asia tunnistaa resurssit ja aivan toinen käyttää niitä hedelmällisesti luokkahuoneessa” (Moll & González 1994: 441). Miten otat huomioon oppilaiden ja heidän perheidensä (kieli)resurssit?
Ei koulutusta kotimaassa
Mitä teet, jos oppilas ei ole koskaan käynyt koulua kotimaassaan? Kuvittele, että olet tämä oppilas: jos olisit lapsi tai teini ja sinun pitäisi asua ja työskennellä yhdessä ihmisten kanssa maassa, jonka säännöt ovat sinulle vieraita ja mielestäsi epäloogisia, miltä se tuntuisi? Miksi oppilas saattaisi ilmaista vastustusta menettelytapojasi kohtaan?
