Yhteydenpito vanhempien kanssa
Myrtha
Kahden valmistavassa opetuksesa vietetyn vuoden jälkeen, kuusitoistavuotiasta Myrthaa valmistellaan ammatilliseen koulutukseen siirtymistä varten. Myrtha rakastaa eläimiä ja tulee tekemään harjoittelun kotieläntarhassa melkein suoraan siirtymän jälkeen. Hänen vanhempansa on kutsuttu keskustelemaan Myrthan koulutuksellisesta tulevaisuudesta. Tämän keskustelun aikana tulee selväksi, että Myrthan vanhemmat odottavat Myrthan aikanaan jatkavan opintoja ja ehkä suuntaavan jonain päivänä lääketieteen alalle. Vaikka oppilashuollon koordinaattori yrittää selittää, että tämä on epärealistista hänen koulusaavutustensa valossa, ajatus siitä, että heidän tyttärensä ei ole tarpeeksi fiksu sen enempään kuin eläimien hoitamiseen ärsytti vanhempia. He marssivat vihaisina ulos keskustelusta sanoen, että koulu on hyödytön ja he aikovat tehdä valituksen. Koska Myrtha ei ole enää ikänsä puolesta oppivelvollinen, oppilashuollon koordinaattori pelkää, että Myrtha ei tule enää takaisin kouluun tämän tapauksen jälkeen.
Toki on hyvä, että Myrthan vanhemmilla on korkeat odotukset lapsensa suhteen ja että he haluavat hänelle hyvän tulevaisuuden. Useat tutkimuksen ovat osoittaneet, että oppilaat, joiden vanhemmilla on korkeammat odotukset, täyttävät nämä odotukset useammin kuin oppilaat, joiden vanhemmilla ei ole korkeita odotuksia (ks. mm. Hajer, 2003)i Kleurrijke Gesprekken Interactie in een multiculturele school, Lectoraat lesgeven, Hogeschool Utrecht). Tämä niin kutsuttu pygmalion-vaikutus on tärkeä pitää opettaessa mielessä: oppilas on herkkä palautteellesi ja huomiollesi. Oppilas, jolle sanotaan, että hän ei kykene työskentelemään itsenäisesti, ei todennäköisesti enää edes yritä.
Kuitenkin vaikuttaa siltä, että vastikään maahan saapuneita oppilaita usein aliarvioidaan (Ewijk, 2011)i . Fanin ja Woltersin (2014) tutkimus näyttää, kuinka (negatiivisilla) odotuksilla oppilaiden opintomenestyksestä on suora suhde koulun keskeyttämiseen. Lisäksi Fallin ja Robertsin (2012)itutkimus osoitti, että opettajien/vanhempien tuki on hyvin tärkeää sen suhteen, kuinka oppilas arvioi itseään, jolla puolestaan on suora vaikutus motivaatioon ja koulusaavutuksiin. Hyvä viestintä vanhempien kanssa näistä monimutkaisista asioista on olennaista. Myrthan tapauksessa se tapahtui liian myöhään, vaikkakin hänen vanhempiensa odotukset olivat epärealistiset (Stanat, 2006 Amich Daven haastattelemana)i.
Mahdollinen kielimuuri voi vaikeuttaa yhteydenpitoa vanhempien kanssa. Miten vanhempi voi tulla osalliseksi ja pysyä osallisena, jotta vältetään Myrthan kaltaiset tilanteet? Lopezin ym. (2001)ikattava tutkimus esittää, kuinka kouluilla, jotka panostavat vanhempien osallistamiseen, on parhaiten menestyvät oppilaat. Nämä menestyksekkäät koulut osallistavat vanhempia aktiivisesti koulun toimintaan, sekä tukevat ja järjestävät toimintaa oppilaiden kotitilanteiden parantamiseksi.
Omat odotuksesi
Kuvittele satunnainen oppilas luokastasi: mitä odotat häneltä? Mihin nämä odotukset perustuvat? Voitko nostaa näitä odotuksia? Miten voit välittää nämä korkeammat odotukset oppilaalle oppituntiesi aikana? Onko oppilaita/vanhempia informoitu odotuksista ja tulevaisuudesta? Mitkä ovat vanhempien odotukset lapsensa suhteen? Kuinka usein puhut tilanteesta koulussa ja odotuksista vanhempien kanssa? Kirjoita vastauksesi/mietteesi alla olevaan laatikkoon.
Yhteydenpito vanhempiin ja koulun informaatio
Kuinka usein sinulla on yhteys vanhempiin? Mistä puhutte? Mitä tietoa sinulla on etukäteen vanhemmista/oppilaasta, ja mitä tietoa vanhemmille annetaan etukäteen? Mistä saat tuon informaation – puhutko itse vanhempien kanssa? Oletko aina tietoinen vanhempien odotuksista?
Yhteydenpito vanhempiin ja osallisuus
Tiedätkö oppilaan kotitilanteesta? Miksi / miksi et? Mitkä ovat sellaisia tärkeitä asioita, joista ajattelet, että vanhemmat eivät tiedä/ymmärrä, mutta joiden kanssa voisit auttaa (sekä kouluun että maahanmuuttoon ja sosiaalisiin asioihin liittyen).
